Suvun surujuhlia!
Hellin Rytty syntyi 18. 4. 1911 ja kuoli 16. 4. 1992
äänin suloisin mun suuni
laulaa voi."
Lapset, miniät, vävyt, lastenlapset ja heidän lapsensa. Jokaisella meistä oli paikkansa hänen sydämessään. Hänelle kaikki olimme samaa suurta perhettä, yhtä rakkaita kaikki. Jollei ollut muuta annettavaa, niin hän antoi vaikka juurrutettuja kukanoksia. Antamisen ilo olikin tärkein.
Kukkia äiti rakasti. Niitä hän kasvatteli ja hoivaili - niin ulkona kuin sisällä. Kukoistuksellaan ne palkitsivat hoitajansa. Sen mieluisan harrastuksen hän sai suorittaa loppuun asti. Niitä hoitaessaan, niiden ääreen hän nukahti.
Kirkkokuorotoiminnasta muodostuikin hänelle rakkain harrastus. Lasten muuttaessa pois kotoa, työn määrän vähetessä, tuli kuoroharjoituksista viikoittainen, odotettu virkistäytymishetki ja toisten kuorolaisten tapaaminen. Siellä hän sai toisten joukossa laulaen kiittää ja ylistää Jumalaa, julistaa sitä suurta sanomaa, joka oli hänelle tärkeä. Se täytti suuren osan hänen elämäänsä. Sitä sanomaa hän isän kanssa meihin lapsiinsakin juurrutti.
Ikää kertyi, isä sairastui ja nukkui pois. Silloinen yli vuoden takainen äidin oma sairaus joudutti vetäytymistä kuorotoiminnasta. Usein hän kaihoten muisteli ja kertoili laulujuhlista, joissa bän sai olla mukana, kuinka mahtavasti kaikuivatkaan suuren kuorolaisjoukon yhteiset laulut. Useiden vuosien varrella olikin lujittunut sieltä monta lämmintä ihmissuhdetta.
Monta ystävää on jo saateltu rajan yli. Nyt oli äidin vuoro.
Miten rakkaiksi tulivatkaan minulle, isän lähdön jälkeen tavaksi tulleet yhteiset lauluhetket äidin kanssa, hänen luona käydessäni sain kokea nuo rakkaat lapsuuden muistot sieltä pöydän ympäriltä yhä uudestaan, laulaen samoja kauniita lauluja, jotka silloin opin.
Äiti on poissa. Alkoi viimeinen matka, hän on perillä. Nyt hän laulaa taivaan suuressa kuorossa. Sinne hän kaipasi. Myös sinne oli matkapassi kunnossa. Uuras työntäyteinen elämä on päättynyt. On levon aika.
Se mittava arvokas elämäntehtävä, jonka äiti suoritti omalla paikallaan on kantanut hedelmää, sen siunaus jatkuu. Hänen lähdettyään meissä lapsissa, lastenlapsissa sekä heidän lapsissaan.
Ymmärrämmekö, mitä hänessä olemme menettäneet? Uhrautuvan, rakastavan, kaikkensa antavan äidin. Meillä lapsilla on nyt suuren murheenkin keskellä syytä iloon. Olemme olleet erikoisasemassa. Meillä on ollut etuoikeus omistaa näin kauan hurskas, kaikessa Luojaan turvaava rukoileva äiti. Luojan luokse hän on tuonut meitä jo ennen syntymäämme.
Aivan elämänsä viime aikoina hän kertoili sulkeneensa joka ilta esirukouksiinsa meidät kaikki läheisensä. Syntymättömät lastenlastenlapsetkin, jopa meidän ystävämmekin, joilla oli vaikeaa. Unohtamatta ketään. Rakkautta riitti viimeiseen asti.
Syvän kaipauksen keskelle nousee kiitosmieli kaikesta siitä mitä hän on edestämme tehnyt. Hän jätti meille esikuvan, jonka kaltaisena me haluaisimme omien lapsiemme kerran meitä tämmöisellä hetkellä muistelevan..
Tähän lopuksi rohkenen lausua päällimmäisen ajatukseni, meidän kaikkien läheisten puolesta.
"Muistosi äiti, voimaa antaa. Surun raskaan, hiljaa kantaa."
Tuula Viikari
Virpin säkeet äidille
Äiti, onko matkasi kaunis rauhaisa, onko sävelet sointuisat.
Onko mielesi tyyni ja turvaisa kun eteenpäin vaellat.
Sinä kuljit matkasi päällä maan kuin jokainen meistä toivois.
Kuin jokainen hetki valmiina lähteäksesi täältä pois.
Herra tiesi sen äiti, ei tarvinnut Hänen Sinua valmistaa,
vaan hetkellä valitsemallaan tuli Hän sinut noutamaan.
Minä kiitän Herraa Sinusta ja siitä, kuinka Hän Sinut nouti.
Kevätaamun hiljaa valjettua yli Tuonelan virran souti.
Äiti, kuka seisoi vastassa portilla, näitkö isämme siellä sä.
Vaiko Herramme kaikkivaltiaan enkeltensä keskellä.
Rakkahin äiti jos kuulla voit, niin kertoa tahtoisin Sulle,
Miten paljon hurskas hahmosi on aina merkinnyt mulle.
Sinun hymysi, poskesi, kätesi, sinun äänesi heleän,
kannan sydämeni parhaimmassa kätkössä lävitse elämän.
Äiti, Herra hyvyytesi palkitkoon, sillä minä en sitä voinut.
Sinun äänesi hellästi korvissani soi, niin kuin aina on soinut.
Lepää rauhassa Äiti, ja iloitse, nauti enkelten lauluista.
Kulje Herramme juhlasalissa poissa maailman pauhuista.
