Anja ja Yrjö ovat käyneet vuosittain vuodesta 1995 lähtien Kainuun lakkasoilla. Tietämäni suot sijaitsevat 60--100 km Kajaanista. Lakkapaikkojen etsintä ja kypsymisajan tiedustelut on tehty paikan päällä etukäteen.

Ongelmallisinta on ehtiä juuri kypsyneille soille ennen muita poimijoita. Jos ehtii ja osuu ensimmäisenä, saa poimittavan kypsiä enintään 10--50%. Loput täytyy jättää kypsymään. Vuosi vuodelta soista tietävien määrä on lisääntynyt ja lisäksi ovat tulleet venäläiset, jotka poimivat myös raakoja muuraimia. Suurilla avosoilla ei yleensä lakkaa ole, vaan pienissä suolahdekkeissa. Siksi kutsun poimimiani marjoja juoksulakoiksi. Toisin sanoen hillaa täällä ei juuri pääse poimimaan, vaan ne on otettava yleensä jo lähes kypsinä lakkoina.

Ryttyjä lakassa

Tänä vuonna oli meitä Ryttyjä lakassa enemmänkin, kun Ritva ja Marjatta seuraavana päivänä liittyivät joukkoon. Ajankohta oli hieman liian aikainen niin, ettei kypsiä tahtonut löytyä. Onneksi kuitenkin oli tiedossa yksi sellainen isompi suo, jossa noinkin suuri joukko pystyi jotain saamaan. Osa poimittavaksi aiotuista lakoista kuitenkin käveli  vastaamme, kun Ria ja Keijo yllättäen tulivatkin puolivälissä suota vastaan. Suunnitelmia oli muutettava. Ritva ja Marjatta ehtivät odottaa vielä yhden päivän lakkojen kypsymistä ja saatiinhan sitä vielä lähes puoli sankkoa mieheen.

Riitta toimi kotisalla huoltojoukkoina ja poimi yhtenä päivänä oman maan suolta pari litraa.

 

Kiitokset lakkasuovieraillemme!